Viime viikonloppuna oli Wallisellenissä Triathlon. Mieheni oli ilmoittautunut siihen mukaan. Olimme vielä viikolla innolla menemässä kaikki paikan päälle. Se olisi vauvallemme ensimmäinen triathlon-kokemus. Edellisenä iltana aloin yhtäkkiä voimaan huonosti, en tiedä olinko syönyt jotain väärää, vai mitä. Aamulla minulla ei ollut kunnolla ääntä ja myös mieheni vaikutti flunssaisena. Katsoimme ulos, kun lunta satoi ja päätimme, että on vain parasta pysytellä kotona ja parannella itsensä kuntoon. Otin lusikallisen Arctic Warriorsin Mahtia ja vajosin vauva kainalossa sohvan pohjalle.

Kerroin jo aikaisemmin, että minulla on ollut vaikeuksia löytää ”aikaa” treenaamiselle triathlonia varten. Uskon, että oikea syy on ollut motivaation puute. On ollut vaikea löytää arjen keskellä motivaatiota raivata aikataulua, niin, että päivään mahtuisi kolmen tunnin pyöräily tai kahden tunnin uiminen. Olen todella ylpeä miehestäni, sillä hänellä on mielestäni superhyvä moodi päällä treenaamiseen. Hän herää aamuisin puoli kuuden aikaan pyöräilemään, uimaan ja käy ruokatunnilla juoksemassa. Tavoitteenani olisi  saada tuo sama into, joka hänellä on.

Tälle viikolle on luvattu ihana lämmintä säätä. Se saa motivaatiota heti korkeammalle. Olemme tehneet vauvan kanssa kantoliinalla lenkkejä metsässä. Tunnen olevani täysin rapakunnossa, vaikka ei se nyt varmaan täysin pidä paikkaansa. Tällä hetkellä jaksan noin kuuden kilon extrapainon (👶🏼💕) kanssa tehdä noin 10km lenkkejä.

Syön juuri aamupalaa samalla kun kirjoitan tätä. Olemme piakkoin lähdössä taas metsälenkille. Sairaskassamme on piilottanut pääsiäisen kunniaksi metsäpoluille pääsiäisbokseja, jotka sisältävät tietysti suklaata, mutta myös koodin, jolla saa pisteitä. Pisteet muuttuvat vuoden lopussa rahaksi. Eli ihan hyvä keino saada ihmiset pääsiäisenäkin ulkoilemaan. Toivottavasti löydämme boksin!

Mukavaa pääsiäistä!