Olen Marianne, 28 vuotias yhden vauvan äiti. Asumme mieheni ja lapsemme kanssa Sveitsissä. Aloin salaa haaveilla puolikkaan Ironmanin suorittamisesta, kun juoksin Berliinissä puolimaratonin vuonna 2015. Vuosia on kulunut, mutta aina on tullut esteitä ja kiireitä miksi muka en ole pystynyt aloittamaan treenaamista triathlonia varten. Positiivisen raskaustestin mukana tuli ikuinen ”hyvä syy”, miksi aina on ”liian kiire” lähteä treenaamaan. Päätin, että aloitan asiasta blogin, jotta saisin ylläpidettyä motivaatiota. Ja toivottavasti jopa innostettua muita aloittelevia triathlonistejä. Tämän hetken tavoitteeni on suorittaa Lahti 2020 Ironman 70.3. Triathlon-kisoissa on uskomaton tunnelma. Se on yksi syy, miksi haluan päästä kokemaan sen kilpailijana. Se, että osallistujat ovat kaiken ikäisiä ja -taustaisia, motivoi minua siihen, että minäkin voin osallistua. Toivon saavani pysyvän innostuksen triathloniin, että voisin 85-vuotiaana osallistua Hawaijin Ironman-kisaan. Se on siis lopullinen tavoitteeni.

Mamathlonin teemat pyörivät pääsääntöisesti äitiyden ja triathlonin ympärillä. Tällä hetkellä olen kotona ihanan tyttäremme kanssa ja palaudun synnytyksestä. Olen yllättynyt siitä, miten erilaiseksi tunnen kehoni ennen raskautta ja raskauden jälkeen. Nyt raskauden jälkeen olen melkein samoissa mitoissa kuin ennen raskautta, mutta tunnen kipuja joka puolella. Ennen raskautta ja raskauden aikana minulla ei ole ollut esimerkiksi selkä ongelmia mutta nyt, raskauden jälkeen en ole nukkunut yötäkään ilman selkäkipua. Uskon, että aika ja oikeanlainen treenaaminen tuovat avun tähän ongelmaan. Raskausaika meni pääasiallisesti normaalisti ja hyvin. Alkuraskaudessa koin väsymystä ja pahoinvointia. Keskiraskaudessa energiaa oli valtavasti ja 100% työn lisäksi liikuin säännöllisesti ja kävimme jäätikkövaelluksellakin. Loppuraskaudessa minulle iski täysi stoppi liikkumiseen. Raskausviikot 32-37 vauva painoi oikeaa lonkkaa niin kovasti, että en päässyt kunnolla liikkumaan. Vapaa-aikani vietin lähinnä Netflixin parissa sohvalla. Tänä aikana koin epätoivoa ja tunsin olevani vangittu kotiin. Tajusin sen, miten suuri vaikutus liikunnalla on mielialaani.

Tämä on siis Mamathlon. Mama-elämää ja triathlonia. Katsotaan, että miten ne saa yhdistettyä. Ps. Kuvassa RV 38 plus jotain.